Olen liian nuori tai ehkä jo liian vanha nuorenalku, lapsenloppu, maailmaa pelkäävä, ujosteleva kakara täynnä pelkoa ja unelmia, numeroita, sanoja, verisuonia, kaikkea. Ihmeellinen maailma nostaa minut hämilleen - pelkään pahaa, en usko hyvään, olen kaiken keskellä mutta niin sivussa. Käyn sisäoppilaitosta kyllä ihan Suomen rajojen sisäpuolella, suljettuna suomenkieleen ja kauaksi unelmakaupungistani. Viikonloput saan olla kotona. Rakastan vanhempiani, jotka erosivat jo liian kauan ennen kuin edes synnyin - äitini on liian tärkeä, isäkin on. Muut ikäiseni eivät osoita minkäänlaisia tunteita vanhempiaan kohtaan - vaan vihaa ja rumia sanoja ja tunnen liian usein itseni ulkopuoliseksi ja lapsellisimmaksi porukaksi. Olen usein hiljaa, toisinaan äänessä. Rakastan nauraa, mutta minua inhottaa katsella kun olen surullinen ja muut nauravat. Niin se vain menee. Ne eivät välitä. Miksi välittäisivät?
Kysymyskirja aka hyvää maailmanloppua (ja huomenta) on pienen pelokkaan ikilapsen pelkoja, ilonaiheita, ajatuksia, kaikkea kysymysmuodossa. Alun perin kysymykset kirjattiin vihkoon kuulakärkikynällä, mutta tätä nykyä ne ovat uudemmassa versiossa - täällä blogissa. Blogi on merkityksellinen minulle ja teen sitä ennen kaikkea itselleni - mutta te olette myös suuressa osassa. Jokainen lukija on merkityksellinen, samoin kuten kommentti, ajatus, joka pohtii kanssani elämän suuria, kysymyksiä, joihin emme ehkä koskaan saa vastauksia.
Pahoittelen, esitykseni oli kuivaa. Minä... en ole hyvä kertomaan itsestäni.